Huikean PSG–Bayern-ottelun jälkeen olen miettinyt, miten hieno joukkue PSG:stä on kasvanut, vaikka vielä pari vuotta sitten heitä pidettiin täysin vitseinä, ja vitsejä he olivatkin. Oli tähtiyksilöitä, mutta ei joukkuetta, taas nyt pelisysteemi näyttää olevan niin selvä, että edes tärkeiden yksilöiden loukkaantumiset eivät vaikuta.
Tämän joukkueen ja ideologian esteenä oli kuitenkin yksi pelaaja, jonka nimi oli Kylian Mbappé. Kylian, joka toimi Ranskan kasvoina, Pariisin oma poika lähiöstä jolla oli erityisasema niin joukkueessa kuin myös jalkapallon ulkopuolella. Kun Kylian oli tekemässä siirtoa, neuvotteluihin eivät astuneet pelkästään PSG:n seurajohto ja omistajat, vaan myös itse Ranskan presidentti Macron, joka lupasi tehdä Kylianista koko Ranskan keulakuvan, ja taas PSG:n puolelta annettiin vapaat kädet. Tälläinen vapaus tietenkin sotii voimakkaasti, kun yritetään rakentaa kulttuuria, mentaliteettia ja joukkuetta, mikä ei riipu yksilöistä. PSG:llä ja Luis Enriquella kesti vain vuosi rakentaa näin toimiva järjestelmä Mbappén poistuttua.
Miksi kirjoitan tätä Vinicius-ketjuun? Koska uskon vahvasti että Vinicius on meidän Kylian Mbappé, jolle on annettu liian paljon valtuutuksia, vapauksia eikä hän koe olevansa samalla viivalla missä muut ja kun valmentaja yrittää johtaa joukkuetta, kaikki seuraavat Vinin esimerkkiä kuin koulun kingiä. He tietävät, että tällä koulun kingillä on enemmän valtaa kuin valmentajalla.
Epäilen, että tätä hierarkiaa ei muuta Mourinho, Klopp, Xabi tai kukaan muukaan valmentaja, oli tyyli mikä tahansa. Matkan varrella tulee olemaan erimielisyyksiä ja kun niitä tulee, jos päätökset ei mene Viniciuksen mielen mukaan, valmentaja voi pakata veitsensä sillä Vinin sana tulee olemaan viimeinen mitä Flo kuuntelee.
